Kyllikki Koskela teki mielenkiintoisen matkan vuonna 2001. Rovaniemeläinen tyttökuoro kävi esiintymismatkalla Grönlannissa, ja Kyllikki oli mukana toisena valvojana. Unohtumattomalla reissulla ainakin yksi asia jäi vaille selitystä.
– Esiintyessämme kouluilla kerroimme tietysti nimemme. Koululaiset rupesivat nauramaan aina kun kuulivat minun nimeni. Syytä en tiedä vieläkään. Taitavat y-kirjain ja kaksoiskonsonantit samassa sanassa olla heille vieraita, Kyllikki arvelee.
Kyllikki-nimestä tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Kalevala ja Lemminkäisen vaimo Saaren Kyllikki. Vanhemmat saattavat muistaa myös Johannes Linnankosken romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta, jonka sankaritarta pidetään syynä nimen saamaan suureen suosioon 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Nimen juuri on kotoinen kyllä-sana, joka merkitsee runsautta.
Pitkähköt nimet muuntuvat usein lyhyiksi lempinimiksi, mutta Kyllikki Koskelan kokemus on erilainen.
– Kun olin Hämeessä erään koulun kanslistina, oppilaat tekivät lempinimiä laittamalla nimen kirjaimet eri järjestykseen. Niin minusta tuli Lyklikki! Tykkään siitä, koska se muistuttaa sanana ruotsin kielen onnellista.
Kun Kyllikki meni naimisiin, aviomies nimitti häntä alkuun Lyklikiksi. Siitä oli sekin etu, että ei tarvinnut täsmentää, oliko puhe vaimosta vai työkaverista, vaimon kaimasta.
Ystäväperheen pikkupoika keksi Kyllikille toisen pitkähkön lempinimen.
– Hän ei osannut sanoa nimeäni, mutta keksi mielestään helpomman. Hän huuteli minulle: ”Kuhihii!” Sen jälkeen perhe puhutteli minua jatkuvasti Kuhihina.
Kyllikki ja hänen tyttärensä viettävät nimipäiviä peräkkäisinä päivinä.
– Kun tytär oli vielä kotona, juhlistimme aina jotenkin nimppareita yhdessä. Tänä vuonna juodaan kahvit seuraavana päivänä tilkkuporukalla käsityöpiirissä.
Koskelan perheessä ilahdutetaan lahjoilla sovitusti.
– Minä saan kotiväeltä jouluna yhdistetyn nimppari- ja joululahjan. Oman toiveeni mukaan tietysti, Kyllikki lisää pilke silmäkulmassa.
Teksti ja kuva: Riitta Tolonen
Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä
