– Minä rakastan nimeäni, Irina Karppinen sanoo ja nauraa heläyttää päälle.
Syntyjään valkovenäläinen Irina on aina ollut tyytyväinen nimeensä, joka on peräisin kreikkalaisesta rauhaa tarkoittavasta Eirenestä. Irina kertoo nuorempana ihmetelleensä, miten voisi nimittää mahdollisen tyttärensä, kun oli itse saanut mieluisimman.
– Nyt viisivuotias tyttäremme, isän prinsessa, on Anastasia.
Irinan äiti tiesi jo lapsena, mikä hänen tyttölapsensa nimi tulisi olemaan.
– Vienan Kemissä syntynyt äitini oli kouluikäisenä nähnyt unta, että hänellä oli pikkutyttö nimeltä Irina. Äiti tykkäsi pienestä asti kovasti lapsista. Isällä oli mielessä minulle eri nimi, mutta äiti ei antanut periksi.
Peruskoulun Irina kävi Venäjällä ja muutti sen jälkeen 1990-luvun alussa Suomeen opiskelemaan. Täällä hän tapasi miehensä, jonka mielipide vaimon nimestä on yksiselitteinen.
– Hän sanoi, että sinulle ei mikään muu nimi sopisikaan, sinä olet Irina.
Venäjällä käytetään tavallisista nimistä virallisen, papereissa olevan nimen lisäksi tuttavallisempia muotoja. Irinasta sellainen muoto on Ira. Suomalaisen allakan mukaan Ira viettää nimipäivää huhtikuun viidentenä kuten Irinakin.
– Koulussa minua sanottiin Iraksi, mutta en minä siitä tykkää. Suomessa olen aina Irina, joskus harvoin Irkku, Posiolla matkailuyrityksen toimitusjohtajana toimiva Irina kertoo.
Erään kerran Irinalle soitettiin lehtitilauksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Pienen keskustelun jälkeen selvisi, että soittajalla olikin asiaa jossakin muualla Suomessa asuvalle Irina Karppiselle.
Irinan mielestä nimellä on suuri merkitys ihmiselle, ja sen vuoksi sen valitseminen on vanhemmille haastava tehtävä. Nimen päättäminen etukäteen ei välttämättä olekaan ainoa mahdollisuus.
– Anna lapsen syntyä ja katso, mikä nimi hänelle sopii, Irina vinkkaa.
Irinan perheyritys, Lapin Satu Ky, toimii tämän viikoin nimipäivän viettäjän tunnuksena.
Teksti: Riitta Tolonen
Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä
