Särkelän Kaisa Saariselän tuntumassa on monen Lapin kävijän ystävä. Hänen luotsaamaansa Savottakahvilaan on kulkenut monen reissaajan tie. Jotkut piipahtavat mennessään tai tullessaan, ja näin talvisaikaan erittäin moni suksien päällä liikkuva.
Savottakahvila hohkaa Lapin raikkautta, kaamoksen kaunista pimeää, jonka keskellä on tämä timantti; valossa jokaisella hirsikyljellään kylpevä retkeilijän lepopaikka.
Jotkut tulevat katsomaan Savottamuseoon koottuja esineitä ja muistelemaan mennyttä metsätöiden ja tukkien uiton aikaa. Toiset kurkistavat korkeammalle ja käyvät laskemaan Kaisan Arabian kahvikuppien perään. Montakohan niitä jo mahtaa siellä olla?
Isossa pirtissä on laitettu myös jalalla koreaksi, laulateltu, luikuteltu ja tarinoita kuunneltu. Kaisalla on oma tuttu esiintyjäkaarti, joka vuodesta toiseen piipahtaa tupaan ja antaa mennä ja ilon tarttua. Vakioesiintyjä vuosien ajan ollut näyttelijä Kai Lehtinen, jolla usein suu vääntyy kullankaivajista tarinointiin.
Kahvi ja munkki se tiellä pitää!
Mutta tärkein taitaa olla se kahvikupponen tuoreen munkin kera. Lasivitriinissä kahvion puolella on myös Lapin marjoista paistettua piirakkaa ja suolaista välipalaa monine juomineen. Nurkassa hehkuu piisi, jonka lämpö on tarpeen monelle pitkän matkan tulijalle. Usein sen ääreen astutaan ensin lämmittelemään ja kuivattelemaan, kun latupoluilta on kämppään löydetty.
Matkailija voi Savottakahvilassa hengähtää pitemmänkin aikaa, sillä aika ikään kuin pysähtyy, kun ulko-oven narahdus jää taakse ja lämpö vastaa tulijaan. Silmä eksyy seinien kuvia katsomaan, tekstejä ja lehtiä lukemaan. Saattaapa viluinen napata mukaansa pitkävartiset käsinkudotut kuviosukat tai lämmittävät lapaset.
Kulta mielessä
Kaisa on ehtinyt kahvilan pitoa pitäessään myös vuolla kultaa. Tai paremminkin huuhtoa hippusia, kaivella isompia. Kultaa löytyy vielä erillisessä lasivitriinissä hippupulloissa ja koruina. Kaivuu on tosin jo jäänyt, mutta sinne kultamaahan perustettu mökkikämppä kutsuu kahvilan pitäjää aina, kun sellainen sauma osuu kohdalle. Turistisesongin aikana parin päivän huilihetki tuleekin tarpeeseen, jotta taas jaksaa aamuvarhaisella köökin puolelle hellan lämmitykseen ja herkkujen paistoon.
– Viimeksi kun olin mökillä, tuli naapurille jo hätä, että olenko sairas, kun käydessään aina olin unten mailla. Koetin selittää, että univelkoja tässä maksellaan ja uutta virtaa kerätään seuraavaa työrupeamaa varten.
kuvateksti:
Alkava vuosi 2019 on Kaisa Särkelälle jo 30. yrittäjän uran vuosi. Nykyisin Savottakahvila tunnetaan monen juhlan pitopaikkana, jonne 100 henkeä sulahtaa helposti nauttimaan talon antimista. Majoituskapasiteettia piisaa 40 hengelle.
Teksti ja kuvat: Riitta Kemppainen-Koivisto
