Kuusi peruskoulun yläastetta Lapissa pääsi mukaan koulukiertueelle, jossa puhuttiin unelmista, asenteesta, itseensä uskomisesta ja siitä, että koskaan ei saa luovuttaa. Mukana kiertueella oli Kittilässä kuntosalia pyörittävä Laura Peippo. 
Hän halusi kertoa oman tarinansa ajalta, kun itse oli saman ikäinen.
Lauralla oli oma unelma ja haave urheilun ottamisesta tosissaan. Hän sai mahdollisuuden siirtyä isompaan kouluun, jossa pystyi urheilemaan täysipainoisesti. Mutta elämään tuli muutakin, ei pelkkää koulua ja urheilua. Yhtäkkiä Laura huomasi ajautuneensa tilanteeseen, missä millään ei ollut enää mitään väliä.
Unelma ei riittänyt muille
Jos itse on ainoa, joka uskoo unelmaansa eikä kannustusta keneltäkään tule, vaan pakotetaan hankkiutumaan jotakin oikeampaa työtä kohti, voi arvata, että siitä ei hyvää synny.
– Jos jostain asiasta ei kannata unelmoida, niin tavoitteet elämässä murskautuvat. Lapsi on aika herkkä murrosiässä ja ne pienetkin sanat, joita ei ole edes välttämättä tarkoitettu ääneen sanottavaksi, saattavat murskata monen unelmat, tietää Laura nyt.
Pärjääjän paineet
– Olen ollut aina meidän perheessä sellainen reipas tyttö, joka pärjää. Kun Laura aina pärjäsi, osasi, jaksoi, hoiti ja oli reipas, niin kukaan ei muistanut kannustaa. Ja kun kipeästi tarvitsin huomiota, mutta sitä ei saanut, sitä heittää aivan läskiksi koko homman ja luovuttaa. Ja, kun luovuttaa, niin luovuttaa monen asian suhteen. Minä luovutin koulun suhteen.
Laura muuttui tytöksi, joka aina myöhästyi kaikesta, häiriköi tunteja, joka heitettiin luokasta ulos ja joka lähti koulusta, kun huvitti. Se, joka juoksi välitunnilla röökille ja joi kaljaa koulun vessassa.
– Kuinka paljon olisi vaatinut, että joku olisi sanonut, että pystyn toteuttamaan unelmani? Miten vaikeaa se olikaan uskoa itseensä ja olla välittämättä siitä mitä muut sanoivat? Miten vaikeaa olisi läheisiltä ollut tukea, kannustaa ja olla läsnä?
Toivon kipinöitä tarvitaan
Nyt 14 vuotta myöhemmin Laura elättää itsensä liikunnalla. Tie on ollut kuitenkin kuoppainen ja siinä on ollut paljon surua, mutta myös iloa ja onnistumisia.
– Haluan sanoa ysiluokkalaisille, että kaikki on mahdollista, jos he vain itse uskovat omiin unelmiinsa. Heistä jokainen pystyy siihen eikä peli ole koskaan menetetty. Opettajien ei tule luovuttaa niiden toivottomien suhteen, koska juuri he tarvitsevat opettajien kannustusta. Haluan kertoa nuorille, että jos ei tee sitä mitä elämässä rakastaa, niin mitä siitä seuraa.
Teksti: Riitta Kemppainen-Koivisto
Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä
