Lappilainen
Keväisten tarkastusten perusteella metson soitimilla lintuja on riittänyt. Myös kahden edelliskesän poikueet ovat onnistuneet hyvin. Lapissa vuosittain maaliskuun lopussa aloitettavissa tarkastuksissa selvitetään metsojen soidinpaikkojen sijainti, lintujen määrä sekä seurataan metsätalouden vaikutuksia soidinpaikkojen säilymiseen.
Metso, tärkeä laji
Metso luetaan kuuluvaksi erityisen tärkeisiin lajeihin. Hyvän kannan ansiosta metsästyskautta voitiin viime vuonna jatkaa osassa Lappia marraskuulle saakka, paikoin päästiin kokemaan jopa 10 päivän pituinen metso- ja teerikukkojen latvalinnustus.
Kun metsätalouden suunnittelija havaitsee metson soidinpaikan, tallentaa hän sen paikkatietojärjestelmiin. Jos soidinpaikalla ei ole havaittu toimintaa kolmeen vuoteen, voidaan se historioida järjestelmään, sillä lintujen katsotaan siirtyneen toisaalle. Metsojen määrä saadaan laskemalla soidinpaikkojen määrä ja riistakolmioiden avulla seurattava metsotiheys.
Vanhat metsät etusijalla
Metso on sopeutuvainen ja kelpuuttaa hyvin monikäyttömetsät elinympäristökseen. Metso suosii varttuneita metsiä, mutta lintuihin törmää usein myös kasvatusmetsissä. Lapissa metsien keski-ikä alkaa siirtyä varttuneiden kasvatusmetsien puolelle, mikä on metsoille eduksi. Metsojen soidinpaikkoja löytyy myös nuoremmista metsistä metsän peittävyyden ja suojan ollessa riittävää.
Metsähallitukselle tulee vuosittain ilmoituksia soidinpaikoista myös ulkopuolisilta: laulava metso ei kuitenkaan aina tarkoita automaattisesti soidinpaikkaa, sillä metsolla on tapana laulaa myös omalla reviirillään ympäri vuoden kelien osuessa sopiviksi. Usein todellinen soidinpaikka löytyy reviirin toiselta laidalta.