Kun piipahdin kuvaamaan avannolle, sinne sattui samaan aikaan vierailulle mies, jonka takin alla vilahtelevaa villapuseroa ihaili vastaan tullut tuttava. Ylpeänä mies esitteli, että kyseessä on ohkaisemmasta villalangasta tyttären kutoma neule.
Ihan nauratti, niin paljon näitä islantilaisneuleita on esitelty somekuvissa. Ja kun yhden tekee, tuntuu, että kutoja on vasta päässyt käyntiin. Pikkuhiljaa aloituspuseroa kutoessa pääsee jyvälle siitä, mitä omaan makuun sopivia värejä voi laittaa yläosaan risteilemään. Siinä sitten samalla alkaa jo seuraavan puseron suunnittelu.
Helpoksi kutomisen on tehnyt Islannissa asuva inarilainen Maaru Moilanen. Hänen islantilaisia villapaitoja esittelevässä kirjassa on runsas kuvitus ja erittäin tarkat ohjeet neulojalle.
Islanti on vienyt Maarun mennessään. Hevosharrastuksen myötä sieltä löytyi paitsi Islannin hevonen, rakkaus luontoon ja innostus kutomiseen. Ei tainnut olla tuolloin ajatustakaan, että hän oli samalla synnyttämässä villiä neulomisbuumia, joka sai monet tarttumaan villalankoihin ja kokeilemaan. Ohjeet tuntuvat selkeiltä. Kun saa jonkun uuden ihmisen taas aloittamaan, on jo pitkällä.
Kirjan malleina toimivat sisko ja hänen poikansa Utsjoelta, täti Turun kupeesta ja Islannin tutut. Malleja on kaikenikäisille, hevoskuvilla tai muulla koristeella ryyditettyjä ajan kestäviä, jokaiseen vuoden aikaan sopivia asusteita.
Riitta Kemppainen-Koivisto