Nimipäiväsanakarin syntymävuonna 1950 oli nuorten tyttöjen tapana lukea Helena-kirjoja, jotka oli kirjoittanut Aino Räsänen. Koko sarja toimi innoittajana, kun Helena Kempaksen vanhemmat pohtivat tyttärelleen nimeä: Helena sen nimen piti olla.
– Yleinen oli Helena-nimi tuohon aikaan, koulukavereina minulla oli saman nimisiä ja naapurin tyttökin oli Helena.
Helena-nimisiä on Suomessa liki 171 000, ja kymmenellä miehellä on myös nimenään Helena. Nimen tausta on on kreikan kielen helioksessa, joka tarkoittaa aurinkoa.
Vaasassa syntynyt ja nuorena sieltä Kouvolan kautta Kotkaan päätynyt Helena pitää arvossaan ainakin paria kaimaansa: tyylikästä Ranskassa asuvaa toimittajaa Helena Petäistöä ja Helena Rantaa, sota-alueilla toiminutta lääkäriä ja tutkijaa. Mielissä on myös Suomen Purjelaivasäätiön nuorisopurjealus Helena, joka ansiokkaasti järjestää nuorille merielämyksiä purjehtimalla ympäri maailmaa ja pistäytyy usein Kotkassakin Meripäivien aikana.
– Ja oli sitten vielä esimieheni vaimo saman niminen, jota aina esimies piti tapana puhutella kauniisti, vaimo oli ”meidän Helleena”.
Lappiin Helena Kempaksen toi ensi kerran Kouvolan nuorisotalonuorten ryhmä.
– Ensimmäisen vaellukseni Lappiin tein tasan 50 vuotta sitten, eli nyt on juhlavuosi. Olin tästä eka reissusta heti myyty, ja menin aina kuin höyryveturi, oli niin meno päällä, kun pääsin vaeltamaan, muistelee Helena.
Sittemmin vuosi toisensa perään on kulunut pohjoisen maisemissa. Muistoissa ovat matkat, jotka alkoivat Rajajoosepista. Rautulammen ja Luulammen maisemissa ovat vaellusreitit tulleet tutuiksi moneen kertaan ja paikat tutuiksi.
– Kelopuihin olen aina ollut erityisen ihastunut, ne valloittivat paikan sielussani jo heti ensireissusta asti ja näen aina vaan niissä paljon kauneutta.
Nimipäiväänsä Helena viettää heinäkuun 31. päivä.
Riitta Kemppainen-Koivisto