Kesän mittaan teiden varsilla näkyy usein myrskyjen jäljiltä kaatuneita puita. Osa puista on kammettu syrjään kauemmaksi tieltä, ota koottu talteen polttopuuksi, osa jäänyt ojan varsille. Osa kaatuneista puista on jäänyt tai jätetty sinne tänne metsään törröttämään.
Näistä hujan hajan törröttävistä rungoista syntyy ajan mittaan lahopuuta. Talousmetsille lahopuu tekee hyvää, sillä kuollut puu vapauttaa ravinteita elävien puitten ravinnoksi. Lahonneeseen puuhun rakastuvat monet ötökät, jotka jatkavat lahopuun elätteinä matkaansa puun elinkierron loppuun asti.
Etenkin haapa, raita, jalot lehtipuut ja kuusi keräävät hyvin monipuolista asujaimistoa. Otollinen maasto lahoamiseen on viileä, varjoisa paikka ja kostea maasto. Sellaisessa ympäristössä lahopuulla elävien lajien joukossa on myös uhanalaisia lajeja, jotka pääsevät metsälain suojelun piiriin.
Kestää sata vuotta ennen kuin puun runko on täysin maatunut. Kun vanha lahoava runko on 50 vuotta, alkaa sen pintaan kerääntyä maaperälajistoa.
Teksti ja kuva: Riitta Kemppainen-Koivisto
