Ekotekoja omassa puutarhassa

Kannoista ja muista luonnonmateriaaleista voi rakentaa oivan luonnonmukaisen hotellin hyönteisille. Kuva: Timo Taulavuori.

Lumien sulettua pihalla haravoivat ja kukkaistutuksia suunnittelevat ovat touhukkaina. Tien varret odottavat siivoajiaan, pensaat leikkaajia ja pihakalusteet öljyämistä.

 

Kuva: Ensimmäisten kukkivien joukossa pilkahtavat pihapiirissä esiin esikot. Kuva: Puutarhaliitto.

 

Puutarha on monelle mainio paikka tehdä ekotekoja. Hyvin hoidettu, monimuotoinen puutarha edistää sekä luonnon monimuotoisuutta ja hidastaa samalla kasvihuoneilmiön etenemistä. Puutarhan avulla voidaan myös sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haittoihin.

Monivuotiset kasvit in

Kun Pohjolan keväinen kasvukausi alkaa, laskee ilman hiilidioksidipitoisuus. Monivuotiset kasvit ryhtyvät keväisiin töihin sitomalla hiilidioksidia ja tuottavat happea ilmakehään. Jokainen kotipuutarhuri voi omilla kestävillä kasvivalinnoillaan osallistua näihin talkoisiin ja samalla hidastaa ilmastonmuutosta.

Rehevä ja kerroksellinen piha on kotipuutarhurin paras ekoteko. Pihaan kannattaa valita peruskasveiksi monivuotisia puita ja pensaista, joiden kasvukausi on mahdollisimman pitkä. Ne yhteyttävät, kasvavat ja sitovat ilmakehän hiilidioksidia varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti.

Rehevä piha puskuroi

Rehevä piha toimii monella tavalla puskurina ja pehmentää luonnon ääri-ilmiöiden vaikutuksia. Kaikki kasvillisuus hidastaa rankkasateiden haittavaikutuksia ja erityisesti ravinnepitoisten hulevesien valumisia. Näin myös kotipuutarhuri voi osallistua vesistöjen suojelemiseen.

Kasvit ja erityisesti humuspitoinen maaperä ovat tehokkaita veden ja ravinteiden sitojia jo sellaisenaan. Juuret imevät vettä ja kasvien hengitys haihduttaa lisäksi vettä suoraan ilmakehään, jolloin se ei valu vesistöihin.

Älä laatoita koko pihaa

Tiivis rakentaminen ja kovat kasvittomat pinnat ovat lisääntyneet niin kotipihoissa kuin julkisilla alueilla, jolloin paahtava kuumuus ja esimerkiksi kaupunkitulvat ovat lisääntyneet huomattavasti.

Taitava piharakentaja luo valumahidasteita ojien, lampien ja imeytysalueiden avulla, jolloin vesi, sen arvokkaat maa-ainekset ja ravinteet pysyvät omalla tontilla. Samalla parannetaan pihan biodiversiteettiä ja annetaan mahdollisuuksia eri eliölajien elämälle. Maan kuntoa voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä siihen vettä ja ravinteita sitovaa biohiiltä.

Rikkakasvit ilon aiheeksi

Mieliimme on iskostettu, että kivetyksien, asfaltin tai hiekkakäytävän ”rikkaruohot” kielivät laiskasta puutarhurista. Virheetön harmaus puolestaan ahkeruudesta. Ajatuksen kulkua on hyvä muuttaa sallivammaksi. Iloiset rikkakasvit hiekkakäytävällä kertovat lopulta ympäristöystävällisestä puutarhurista, joka haluaa pitää huolta maaperästä.

Jos pihapiiriä katsoo ylhäältä päin, olisi vihreän osuuden oltava vähintään 70 prosenttia tontin kokonaisalasta, jotta yhteyttävää pinta-alaa on riittävästi, arvioi Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori. Pihassa olisi hyvä olla hoidettua pinta-alaa ja sen lisäksi tilaa kiville, kannoille ja luonnonkasveille.

– Hallittu hoitamattomuus voi olla kaunista ja lisätä mielenkiintoa pihaa kohtaa, lisää Taulavuori.

Nauti kelosta, oksista, sienistä

Lahoavat rungot ja oksistot auttavat sieniä, mikrobeja ja hyönteisiä viihtymään alueella. Samalla vanha rötö viihdyttää muita eläimiä, kuten lintuja viihtymään pihassa.

Luonnonkasvit hyödyntävät monin tavoin puutarhan omistajaa. Tutkimuksissa on havaittu, että virheettömän laatoituksen tai asfaltin alla maan eloperäisyys lähestyy nollaa, sillä kovan katteen alla ei viihdy mikään eloperäinen pieneliöstö. Sen sijaan kasvillisuusalueilla maaperä kuhisee tervettä pieneliötoimintaa. Myös apilat ja kukkivat piharatamot ovat aitoja pihan viherryttäjiä. Niidenkin vuodenkiertoa on lupa seurata samalla tavalla kuin istutettujen koristekasvien.

Jätä osa nurmikosta leikkaamatta

Suosituksissa on myös jättää osa nurmialueesta leikkaamatta, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta ja erityisesti pölyttäjähyönteisten hyvinvointia. Elinvoimaisuutta lisätään myös levittämällä pensaiden, puiden ja muiden istutusten alle orgaanista katetta, joka parantaa myös maaperän oloja ja elinvoimaisuutta. Katetta voidaan ostaa, mutta sitä saadaan myös oman puutarhan jätteistä hakettamalla, kompostoimalla ja muuten kierrättämällä esimerkiksi lehti- ja nurmijätettä. Humuksen osuus maaperässä lisääntyy, mikä parantaa kasvukuntoa.

Kasvua keväästä syksyyn

Kestävässä pihassa on kerroksellisuutta ja runsautta. Siellä suositaan erilaista aluskasvillisuutta, perennoja, pensaita, köynnöksiä ja puita. Myös ammattilaiset puhuvat nykyisin dynaamisista istutuksista, jolloin jokainen kasvi ottaa ajallaan kasvutilaa ja valoa.

Piha muuttuu vuosien varrella pioneerikasvien väistyttyä toisille alueille, jolloin uudet latvuskasvit ottavat valtaa. Monipuolisilla istutuksilla dynaamisuudesta tulee pian luonnollinen osa pian pihan evoluutiota. Puutarhuria toimii silloin kapellimestarina luoden tilaa herkille kasveille ja pitäen huolta aluskasvillisuuden valon saannista. Hoidetussa pihassa on hyvä huolehtia sen ilmavuudesta ja esteettisistä arvoista harventamalla liian tiheitä kasvustoja hoitoleikkauksin.

Esimerkiksi keväällä lehtipuuvaltaisen metsän pohjakerroksen valloittavat kevätkukkijat esimerkiksi Idänsinililjat, muut sipulikukat, valkovuokot, esikot ja kiurunkannukset. Monet näistä kasveista lakastuvat kukinnan jälkeen ja antavat tilaa muille kasveille.

Syyskukkivat perennat kuten leimukukat, punalatvat ja syrikät ovat puolestaan monille hyönteisille tärkeitä ravinnonlähteitä, jotta niiden talvehtiminen ja lisääntyminen sujuisivat hyvin. Keväällä ne tai niiden jälkeläiset puolestaan heräävät pajujen ja kevään sipulikukkien aikaan nauttimaan seuraavaa mesiateriaansa.

Kompostointi kannattaa

Tippuneet lehdet ja karsitut oksat hyödynnetään joko haketettuna katteena tai ne kompostoidaan maanparannusaineiksi. Kompostin sekaan sopivat hyvin myös kotitalousjätteet kiertotalouden ajatusten mukaan päätyen oman pihan ravinteiksi ja humukseksi. Kevätpuutarhuri kääntää ja samalla käynnistää kompostin toiminnan aina toukokuussa esimerkiksi lisäten siihen kosteutta ja maatunutta kasviainesta.