Riitta Kemppainen-Koivisto
Kun asettautuu joen varteen heiveröiseltä näyttävän ison laiturin, paikallisella murteella krenkun, nokkaan vetelemään pitkän varren päässä olevalla haavimaisella värkillä kalaa, näyttää touhu onnen kaupalta. Kyllähän tuollainen seisoskelu ja kepillä haapuilu kesäisessä aurinkokelissä menee, mutta miten olisi myrskyävässä sadesäässä?
Tällaisen kalan narraamispuuhan ottaa kontolleen 2-3 kertaa kesässä Aulis Seppälä, lippoamisen veteraani Kukkolankosken osakaskunnasta. Osakaskuntaan kuuluu 16 taloa. Perinnekalastus siirtyy suvussa eteenpäin niin kauan, kun halukkaita lippoajia ja osaamista löytyy. Omasta väestä jos jatkajaa ei löydy, koitetaan naapurista saada apua.
Lippoamisperinnettä on vaalittu usean hankkeen voimin. Touhu on luokiteltu Unescon hengessä vaalittavaksi kulttuuriperinnöksi ja kuuluu molemmin puolin jokea Suomen ja Ruotsin kansallisiin Elävän perinnön luetteloihin.
– Koululaisia tuodaan seuraamaan työtä. Syksyn 2021 aikana kaikki 5-luokkalaiset Torniossa pääsevät tutustumaan Kukkolankoskessa lippoamiseen ja kokemaan, mitä tämä kalastus oikein on, kertoo perinnettä jo vuosia edistämässä ollut osakaskuntalainen Markku Vaaraniemi.
Vuorotta vetten päällä
Auliksen lippoamisvuoro kestää kerrallaan ruhtinaalliset 18-24 tuntia. Sinä aikana nousee siika itsevalmistettuun haaviin, lippoon. Tai jää nousemaan vapaana pitkin Torniojokea toisten lipottavaksi.
Auliksen lisäksi rannan eri laitureilla lipponsa kanssa kauhoo kolme muuta osakaskuntalaista talojensa lippovuoroa. Huki alkaa iltaisin kello 18 ja jatkuu siitä yön ja päivän yli seuraavaan iltaan.
– Semmoset 500-600 siikaa tästä nousee vuorokaudessa, kertoo Seppälä.
Miestä onnistaa. Peräjälkeen lippo siirtyy miehen kädessä virrassa alhaalta ylös ja ylhäältä alas kauhoen. Liki jokaisella nostolla haaviin jää puolen kilon painoinen siika. Että näinkös tämä on helppoa!
Tarkasti kello 18 pidetään saaliinjako rantatörmän punaisten kalastusmajojen edustalla, koskikentän kalapuohin nurmella. Aulis kavereineen saa alkuun 15 kg mieheen lippoamiskorvausta ja loput siiat jaetaan muiden osakastalojen kesken. Valkoiset muovikehikot alkuun täyttyvät tullakseen edelleen jaetuksi omistajatalojen kesken seuraaviin saaveihin. Jyvitys näyttää hauskalta ohjelmalta ja kerää iltaisin matkailijoita ihmettelemään demokraattista ja oikeudenmukaiselta näyttävää jakohommaa.
– Alkukesästä tulvaa piisasi niin, että siikaa ei noussut kunnolla. Silloinkin oli vain lipottava. Tätä autuutta ja lippovuoroja piisaa tänä vuonna 14. syyskuuta asti, selvittää Seppälä syksyistä ohjelmaa.
Reseptien kuningas: varrassiika
Seppälä nauttii omat siikansa lähiperheensä kesken. Kalaa nousee kesässä kuitenkin sen verran, että naapureillekin on kuulemma antaa.
– Vartaassa paistettuna tämä parrainta on. Sitten voi myös paistaa voissa pannulla. Ja tietenkin savustaa.
Uusilta Kukkolankoski.fi kotisivuilta pääset tutustumaan tarkemmin lippoamisen perinteeseen.
