Viidesluokkalaiset vaalimassa kulttuuriperintöä 

Siianjako tapahtuu aina tietyllä kellonlyömällä koskikentällä. Jakokaava on peräisin 1500-luvulta asti. Tässä tehtävää suorittaa koski-isäntä Risto Leinonen.

 

Tornion kaikki yli 300 viidesluokkalaista pääsi syksyn aikana tutustumaan Kukkolankosken koskikalastuksen saloihin. Jokainen sai vuorollaan kokeilla lippousta lapsille suunnitellulla haavilla, osallistua siianjakoon, seurata siian perkausta sekä lopuksi maistella paistokodassa paistettua siikaa.

Näin toiminnallisesti kulttuuriperintöä jaettaessa nuorten mielenkiinto pysyy yllä ja oppi jää mieleen. Kalastajien mielestä on tärkeää korostaa nuorille, ettei koskikalastuskulttuuri merkitse vain kalastamista, vaan myös luonnossa viihtymistä, hyvää ja terveellistä ruokaa, yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja kulttuurin vaalimista.

– Hyvää on! oli yleisin palaute siian maistelun yhteydessä.

– Koululaiset ovat olleet kiinnostuneet koskikalastuskulttuurista ja varsinkin lämpimästä varrassiiasta. Lippomiehetkin ovat suhtautuneet positiivisesti vierailujen isännöintiin ja kläpeille sopivan ohjelman laatimiseen, kertoo kokenut lippoaja Markku Vaaraniemi.

Hankkeiden avulla vaalitaan aineetonta kulttuuriperintöä

Toiminnan organisoi ProSiika ry, jolla on pitkät perinteet kehittämishankkeista. Vuonna 2010 perustetun yhdistyksen hankkeissa on siirretty elävää kalastusperinnettä seuraaville sukupolville sekä suojeltu kalastusoikeuksia ja siikakantaa. Seuraava tavoite on päästä mukaan Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tämän eteen onkin tehty hartiavoimin töitä Kukkolassa.

– Päätös mahdollisesta ehdokkuudesta tehdään ensi vuonna, sen jälkeen alkaa virallinen hakuprosessi. Jos kaikki menisi suotuisasti, niin voisimme päästä listalle mukaan jo 2024–2025, uumoilee Markku.

Markun mukaan koskikalastuskulttuurilla on vetovoimaa myös matkailun näkökulmasta.

– Elävään kulttuuriperintöön liittyvä matkailu edistää perinnön säilymistä ja tuottaa paikallisille yhteisöille taloudellista hyötyä. Tällöin matkailu on kestävää sosiaalisestakin näkökulmasta.

Kukkolankoski on tällä hetkellä ainoa koskipaikka Tornionjoessa, jossa kalastus järjestetään vanhoja yhteisöllisiä sääntöjä noudattaen. Sikäli koskikalastusperinne elää ja voi täällä vielä hyvin.

– On tosiasia, että monet nuoret ovat muuttaneet työn perässä muualle ja nuorten ajasta kilpailevat monet muutkin harrastukset. Tietoisuus koskikalastuskulttuurista näyttää vaihtelevan niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa, tuumii Markku.

Kukkolankosken vierailun järjestelyvastuussa oli ProSiika ry:n Leader-hanke Kulttuuriperintö tutuksi kläpille.

 

Teksti ja kuva: Johanna Asiala