Huskypuistoon jonotetaan

Huspyparkin isolla alueella on useita häkkejä, joissa koiria vain muutama. Kuva: Riitta Kemppainen-Koivisto.

Napapiirin Huskypark on paikka, jossa on monta eri mahdollisuutta päästä tekemisiin tarhan koirien kanssa. Koiria voi piipahtaa katselemassa laajassa koiratarhassa, niitä voi kuvata, käydä halaamassa ja viimein antautua ajelemaan koiravaljakolla.

Pakkaspäivänä Huskyparkin sisäänkäynnin edustalle alkaa muodostua jonoa. Paikalla on lähinnä ulkomaisia turisteja, mutta joukkoon mahtuu myös muutama eteläisen Suomen talvilomailija.

Aikansa jonottaneet lämmittelevät avotulen äärellä ennen huskypuistoon astumista. Tulisija houkuttaa monen kelkkahaalareissa liikkujan istahtamaan porontaljojen päälle ja avaamaan kohmeiset kätensä kohti avotulen tuomaa lämpöä.

On menossa talven yksi kylmimmistä päivistä Napapiirin tuntumassa, ja se tuntuu paitsi sormissa, myös varpaissa. Tämän tästä on pakko hypähdellä pysyäkseen lämpimänä ennen Huskyparkin alueelle siirtymistä.

Tulijat ovat aikuisia lapsineen, pariskuntia, isovanhempia lastenlasten kanssa ja isompia turistiryhmiä. Suomen kieltä kuulee lähinnä vain työntekijöiden suusta.

Halaa husky

Sellainen on yksi mahdollisuus rohkeille, jotka uskaltautuvat yhteen isoon häkkiin seuraamaan muutaman koiran eloa ja kisailua.

Häkkiä valvoo tarkasti koiraopas, päällikkö, joka vastaa vieraiden turvallisuudesta ja tarjoaa hiedän käsiinsä herkkupaloja, joita voi tarjota säyseille koirille. Hän ohjastaa vierailijat lähestymään rauhallisia ja levollisia, joskin leikkisiä koiria. Tällä kertaa häkissä leikkii kolme koiraa, joista kaksi  pentukoiraa.

-Hei, nyt koira näykkäsi minua hanskasta, hoksasi Aaro, joka sai kinttaaseensa muutaman herkkupalan ja tarjosi ne lauhkealle koiralle.

Näykkäisy oli vain pientä, eikä pelottanut sen enempää.

Kuva: Huskyparkissa pääsee sisään häkkiin tervehtimään lauhkeimpia koiria kädestä pitäen.

 

Halattavat huskyt ovat joko nuoria tai jo vanhempia, niin päivän touhuista rauhoittuneita, että ovat oivaa seuraa koirahäkissä vierailevien silitettäviksi.

Ensivisiitti pohjoiseen juuri koulujen talviloman aikaan oli toiveita täynnä.

Hiihtäminen oli toive numero yksi ja Napapiirin vierailu toinen odotettu ohjelmanumero.

Huskypark oli kaikista Napapiirin mahdollisuuksien joukosta juuri se, johon Satakunnasta tulleet lomailijat halusivat kokea.

 

Kuva: Ompas noita paljon. Monta häkkiä ja kaikissa niissä Siperian huskeja. 

 

Batman hellyttävä komistus

Huskyhalauksen jälkeen koiriin pääsee tutustumaan niiden kotoalueella, laajassa koirapuistossa. Siellä on kymmeniä häkkejä, joissa jokaisessa muutama koira. Häkin kylkeen on niitattu asukkaitten nimet ja syntymäajat.

Välistä koirien hoitaja piipahtaa häkissä antamassa silmätippoja vanhemmalle koiralle. Toisessa häkissä opas rapsuttaa koiravaljakkokoiraa ja selvittää englanniksi ulkomaiselle radiotoimittajalle, miten puistossa eletään arkea.

Kentän vapaalla alueella oman kopin edustalla köllöttelee Batman, pulskan oloinen huskyvanhus. Se on hellyttävä, rauhallinen tapaus, joka valloittaa jokaisen ohikulkijan. Ja varmaan myös rauhoittaa, jos jostakin häkistä kuuluisi haukuntaa tai koira näyttäisi uhkaavalta.

Rekeen, ja sitten vauhtia

Huskypark on varustettu useammalla reellä.

Matkailijat voivat ostaa pääsyn  kokemaan koiravaljakkoretken. Se tehdään lähimaaston valmiille radalle, ja matka kestää kymmenisen minuuttia.

Reessä voi istua porontaljojen päällä lämpimässä yksin,  kaksistaan tai vaikka koko perheen kesken. Valjakkopas ohjastaa koiravavaljakon matkaan, alkuun opastamalla kulkijat niin, että jokaisella on turvallinen olo.

Vauhti näyttää hurjalta, mutta valjakkomatkaajat onnellisilta. Lähes jokaisessa reessä kuvataan puhelimeen videota kyydin hurmasta.

Puolivälissä huomataan, että kylmä alkaa kangistamaan.

– Olisi sittenkin pitänyt varata lisää lämmintä vaatetta matkaan, tai ainakin lämpimämmät jalkineet. Onneksi repussa on termospullossa lämmintä juotavaa.

Mutta se saa odottaa, sillä vielä on nähtävää.

Aikaa alueella saa kulumaan ainakin tunnin, jos haluaa kiertää kaikki häkit ja tutustua tarkemmin eri koiriin.

Koirilla on hauskoja nimiä. Ne ovat monenkokoisia, -näköisiä ja -värisiä. Yhdessä häkissä elelee vain valkoisia huskyja.

Alueen opasteista voi lukea, millaisia Siperianhuskyt koirarotuna ovat, miten käyttäytyvät ja mitkä koirista valitaan valjakkoajoon ja mitkä ovat rauhallisempia seuralaisia vaikka silitettäväksi.

Joillakin on pistävä katse, toiset antavat hellyttävämmän silmäyksen häkkiaidan läpi.

– Käykää te muutkin katsomassa, koirat on ihania, vahvistaa Eikka vierailun jälkeen. Sitten on jo kiire sisätiloihin lämmittelemään.a

Sieltä löytyy myös kuvakortti sukulaisille. Ei ole epäilystä, millainen kortti löytyy: Hellyttävä harmaa huskykortti toivottavasti ehtii perille, ennen kuin lomalaiset palaavat kotiin.

 

 

Riitta Kemppainen-Koivisto